Tavoitteena ba
6.09.2007 at 15:24 | In 3.2.3 | 12 Comments Tahkoan kolmatta päivää vapaahetkinäni oppimistehtävän 3.2.3 kirjaa Tutkiva oppiminen. Olen kirjoittanut jo lähes kymmenen sivua tajunnanvirranomaista tiivistelmää opuksesta, kirjaa on lukematta vielä pari sataa sivua. Tämä ei varmaankaan ollut tehtävän tarkoitus? Tajunnanvirtani perusteella emme ryhmän sisällä kyllä saa aikaiseksi järkevää ajatusten vaihtoa varsinkin kun kaikilla ryhmäläisillä on oma kirja luettevana. Mutta löysinkö nyt ihan omasta kirjastani sen punaisen langan tähän tehtävään, sivulla 161 on seuraavaa:
Kirjoittaminen on kaikkein tärkein ajattelemaan oppimisen apuväline. Koulukirjoittaminen on lähes pelkästään opettajille kirjoittamista, jossa opiskelijan tehtävänä on osoittaa, että he ovat lukeneet vaaditut teksitit ja omaksuneet vaadittavat tiedot. Päätarkoitus olisi kuitenkin opiskelijan omien ajatusten ja tietojen kehitteleminen, uuden tiedon luominen ja tuotetun tiedon välittäminen muille.
Ba muuten on tiedonluomista tukeva fyysinen, mentaalinen ja virtuaalinen tila.
Itse aloin nyt vimmatusti pohtia, että millaista uutta tietoa lukemani pohjalta muille oikein voisin välittää? Loistavasti kirjoitetun blogimerkinnän tutkivasta oppimisesta haluan tarjota teille kaikille.
12 Comments
Create a free edublog to get your own comment avatar (and more!)
»
RSS feed for comments on this post. TrackBack URI
Leave a comment
Powered by WordPress with Pool theme design by Borja Fernandez. Hosted by Edublogs.
Entries and comments feeds.
Valid XHTML and CSS. ^Top^
Äh!
En muistanut, että tässä blogissa linkilliset kommentit huuhtoutuvat saman tien viemäriin! Kirjoitin pitkän vuodatuksen, jossa oli linkkejä mm. Tarmo Toikkasen graduun ja blogiin, mutta se sitten katosi linkkien vuoksi bittiavaruuteen.
Nyt en ehdi kaikkea aloittaa alusta, joten kirjaan pikaisesti kaksi asiaa:
1. Emma Opelle kolahti konstruktivismi ja sinulle tutkiva oppiminen. Ei huono tulos, kun ihmiset heti löytävät jotain itselleen sopivaa pakollista kursikirjallisuutta kahlatessaan!
2. Minuun taas kolahti pohdintasi kirjoittamisesta ja sen yhdistäminen Kimmon aloitusluennon Ba-käsitteeseen! Olen nimittäin koko kesän funtsinut blogimerkintää, jossa yhdistäisin ajatuksen omasta blogistani oppimispaikkana tuohon Bahan. Ehkä joskus vielä ehdin ajatukseni toteuttaakin!
Sekin minua lämmitti, että olin tulkitsevinani tuosta lainauksestasi (Päätarkoitus olisi kuitenkin opiskelijan omien ajatusten ja tietojen kehitteleminen, uuden tiedon luominen ja tuotetun tiedon välittäminen muille.), että olet kokenut blogiin kirjoittamisen tuollaiseksi “ei opettajalle kirjoittamiseksi”. Juuri tuo näet oli tavoitteenamme, kun keväällä funtsimme blogin merkitystä osana Vespaa!
Sartano,
viitsisitkö käydä editoimassa tuota edellistä kommenttiani sen verran, että päättäisit bold-tagin tuohon ensimmäisen Ba-sanan jälkeen. Taisin taas typotella innostuspäissäni jotain niin, että koko loppupätkä tuli lihavana! Kiitos!
Aloitin lukea omaa kirjaani, se on “Koulun ja työn rajavyöhykkeellä”. Olen vasta niin alkutekijöissä kirjani suhteen, että ei ole vielä paljon sanottavaa, löydänkö oman juttuni tästä kirjasta. Mutta asiasta kirjoittaminen: Olen yhä vakuuttuneempi tästä kirjoittamisesta oman oppimisen välineenä. Olkoonkin sitten tajunnanvirtaa, sanoja, omia muistiinpanoja muodossa missä hyvänsä, kirjoittaminen jäsentää omia ajatuksia järjelliseen muotoon. Ei kirjoittaminen voi ja saa olla vain opettajalle näyttämistä: mitä olen oppinut; vaan pikemminkin tietoa ja pohdintaa omalle itselle. Siksi tämän tyyppinen blogikirjoittaminen ja ylöskirjoittaminen kaikille asianosaisille voi olla se tuleva oppimisen vallankumous. Ei ole enää salattuja esseitä, joita proffat kammioissaan korjailevat, vaan kaikki voivat analysoida toistensa ajatuksia. Keksin juuri ajatuksen: joukko-oppiminen.
Nelson – tutkivan oppimisen kirjassa pohdiskellaan yhteisössä oppimisita, siellä on vahva kantava ajatus on, että asiantuntijaksi ei opita yksin vaan tarvitaan yhteisön voimaa (en nyt muista, mitä termiä käyttävät tästä ja kirja on nyt kotona) mutta joukko-oppiminen tai joukossa oppiminen on ihan hyvä termi.
Pidän myös siitä, että kirjassa pohditaan paljon myös sitä, miten opitaan tosi hyväksi. Kirjoittajat toteavat että taitava ajattelu ja ongelmanratkaisu vaativat syvää tiedonalaan liittyvää tietoa. Tämä pohjustuksena pohdiskelulle, miksi vain harvoista tulee huippuja. On myytti, että huipputaidot ovat synnynnäisiä ja periytyviä. Testiälykkyyden ja asiantuntijuuden kehittymisen välillä on hyvin heikko yhteys. Tärkeämpää on motivaatio (ja lapsille vanhempien tuki.) Huipuksi kehitytään vaapaaehtoisen, tavoitteellisen ja innostuneen harjoittelun avulla. Huipputaitaja on harjoitellut 5-7 työvuotta enemmän kuin keskitasoinen. Poikkeuksellisten taitojen saavuttaminen vaatii ihanteellisia ympäristöolosuhteita ja toisinaan myös uhrauksia.
Tutkiva oppiminen kuulostaa minusta kiinnostavalta. Alkumotivaatio asialle ei tullut itsestä vaan oli sulaa laskelmointia, sehän mainitaan HH:n pedagogisessa strategiassa (tai ainakin jossain versiossa niistä). Olin elokuussa samalla tutkivan oppimisen kurssilla kuin mitä Eija Kalliala blogimerkinnässään kuvaa. Samalla kurssilla juttelin Eijan kanssa hänen kahden kurssin Tutkivan oppimisen kokemuksistaan.
Itseäni metodi kiinnostaisi kovasti, mutta omasta mielestäni minulla ei sellaista kurssia tänä vuonna opetettavana että uskaltaisin sitä soveltaa.
Irmelille – vaihdoin blogini layoutin – käytännöllisyys ennen kaikkea. Linkeistä, muotoiiluista jne. kommenteissa on kyllä hyötyä, viikon päästä en varmasti enää muistakaan, miltä täällä ennen näytti.
Hetken hämmästelin, mine olen tullut!
Se edellinen pohja oli kyllä ehkä selkeämpi ja houkuttelevampi kuin tämä, mutta minäkin kyllä pidän toiminnallisuudesta, siis siitä että vaikkapa linkit ovat mahdollisia. Aika harmittavaa, että noissa asetuksissa on suuria template-kohtaisia eroja. Kun valitsee yhden, joka miellyttää silmää, ei voi mistään tietää, millaisia ominaisuuksia tulee samalla valinneeksi!
PS
Tässä pohjassa on näemmä sellainen ongelma, että kun kommenttia yrittää lähettää, blogi herjaa, että täytä spämmisana. Ainoo vaan, ettei koko spämmisanalle ole mitään luukkua näkyvissä! Nyt onnsituin kommentoimaan vasta kirjauduttuani Edublogstililleni. Sulla on ehkä taas pohjan vaihto edessä!
Vieläkö Irmeli viitsit testailla? Tavoite olisi että linkit toimisivat ja ettei olisi tuota kommenttiongelmaa. (Sama ongelma on muuten sitten Vespan blogissa…)
Kylläpä tähän jää koukkuun. “Löydänkö omat juttuni. Kirjoitan kumminkin” on sellainen lähtökohta, joka selkeyttää omia ja toisten ajatuksia ja lisää sitä henkistä pääomaankin.
Onpas tyylikäs ja selkeä näkymäja spämmisana näkyy laillens. Nyt jos vielä linkkaaminen toimii, niin voipa hyvinkin olla, ettei loppuvuonna tarvitse enää sisustella! (sisustusaiheisella blogilla ei ole tavoiteltu mitään piilomerkityksiä, kuhan testaan linkin toimivuutta)
Jess! Linkkaaminen onnistuu!
Testaan linkittämistä Dublin Institute of Technology
Vaihdoin vielä kerran pohjan, kun en tykännyt siitä, ettei edellinen näyttänyt postauksen kategoriaa… Katsotaan nyt että mitä puutteita tästä jatkossa keksin.