Vinkkejä ja vertaistukea – kiitos
16.10.2007 at 20:03 | In Yleistä | 6 CommentsOmat opetukset tämän syksyn personal computing -kurssilla ovat edenneet nyt siihen vaiheeseen, että olemme siirtynteet Excelin käytön opetteluun. Takana on pari opetuskertaa ja reppu on tyhjä ja ideat vähissä. Ryhmät ovat suuria, opiskelijoita on yli 20. Taso on kirjavaa, joukossa on sellaisiakin jotka elämänsä ensimmäistä kertaa avasivat Excelin tällä viikolla. Ja sitten niitä, jotka ovat käyttäneet ohjelmaa jonkin verran. Harjoitustehtävät olen onneksi “perinyt”, ne on hienosti ja huolellisesti tehty, niissä on hyvin detaljit ohjeet, jos joku haluaisi itseopiskella. Mutta, mutta, en oikein tiedä, että miten pitäisi edetä. Ensimmäisellä kerralla ensin kerroin Excelin perusjuttuja ja yleisön pyynnöstä suostuin siihen, että teimme harjoitustehtävää yhdessä, minä siis näytin edessä ja opiskelijat tekivät perässä. Yritin edetä hyvin hitaasti, niin että kaikki pysyisivät perässä. Niille jotka osasivat enemmän, ehdotin että tekisivät tehtävää itsenäisesti omassa tahdissaan. Useaan otteeseen jotkut kuitenkin putosivat kärryiltä, jos kävin heitä neuvomaan, alkoivat muut sitten lukemaan sähköpostejaan yms. Jos taas en olisi neuvonut, niin sitten he olisivat pudonneet niin kärryiltä, että olisivat siirtyneet sinne sähköpostin lukuun, koska eivät enää osanneet jatkaa.
Toisella kertaa hylkäsin ajatuksen, siitä että opettaja näyttää, tehkää perässä, ajattelin vain kerrata edellisen kerran keskeiset asiat (tiedon syöttö, yksinkertaisten laskentakaavojen kirjoittaminen, kopiointi, solujen muotoilu) esimerkillä. Ja opiskelijat hermostuivat, koska eivät pysyneet perässä. Yritin selittää, että tarkoitus ei ole että teette samaan aikaan, haluaisin että pelkästään keskitytte kuunteluun ja katseluun, 5 minuutin demon jälkeen pääsette itse tekemään. Mutta ei toiminut. Suurin osa halusi kuitenkin tehdä samaan aikaan. Sitten päästin “lauman” vapaaksi tekemään harjoitustehtävää, ajatuksella että kiertelen neuvomassa. Mutta avunpyytäjiä oli niin paljon, että opiskelijat turhautuivat odottamaan ja aloittivat taas nettibrowsailun.
25 opiskelijan ryhmäkoko on älytön mikroluokissa. Mutta kun sille en mitään voi, miten minä voisin muuttaa työskentelyä, niin että se sujuisi edes jotenkin?
Kaupallisilla kursseilla ryhmäkoko on niin pieni, että opettaja ehtii neuvomaan kaikkia. Sieltä puolelta en oikein vinkkejä opetuksen laadulliseen parantamiseen keksi. Löytyisikö teiltä muilta?
6 Comments
Create a free edublog to get your own comment avatar (and more!)
»
RSS feed for comments on this post. TrackBack URI
Leave a comment
Powered by WordPress with Pool theme design by Borja Fernandez. Hosted by Edublogs.
Entries and comments feeds.
Valid XHTML and CSS. ^Top^
Huh! Miten ihmeessä aikuiset amk-opiskelijat voivat käyttäytyä noin kakaramaisesti! Opetin vuosia Exceliä erityisopiskelijoille (joilla useilla oli ihan diagnostisoitu ADHD), silti he sentään suurinpiirtein pysyivät asiassa opituntien ajan.
Minäkin olen tuon sinun kakkosesimerkkisi kannalla opetuksen rytmityksessä. Eli opettaja näyttää “uutta asiaa” max vartin pätkän ja silloin oppilaat eivät vielä tee itse (kun tarkoitus ei todellakaan ole oppia temppu tempulta matkimaan, vaan hankkia ymmärrystä).
Tuossa demoiluvaiheessa on minusta keskeistä saada porukka ensin ymmärtämään miksi? jotain tehdään. Siinä vaiheessa pruukasin hahmotella asioita tussilla taululle, ohjata ihmisiä ajattelemaan toimintoa läpi “päässään”, ilman tietokonetta. Vasta tuon vaiheen jälkeen seurasi demo miten? homma hoidetaan. Sen jälkeen jokainen sai lähteä tekemään tehtäviä omaan tahtiinsa.
Excelissä, kuten muissakin aineissa, pyrin tiimittämään porukoita niin, että omasta tiimistä löytyi joku pidemmälle ehtinyt neuvojaksi (neuvojalle tässä oli se hyöty, että oppi tulevaa työkäyttöä silmalläpitäen, miten neuvoa. Nimittäin ensimmäisessä vaihessa niillä oli taipumus aina tarttua itse hiireen ja tehdä toisen puolesta neuvomisen sijaan).
Yks juttu, jonka “lainasin” Teikarin taidon opettamista käsittelevästä väitöskirjasta, oli se, että tehdessään uutta oppilas puhui, mitä tekee ja miksi tekee. Se tekee toiminasta tietoisempaa ja vahvistaa sisäistä mallia, jonka varassa taito rakentuu.
Itse pörräsin toimistotuolilla potkutellen pitkin luokkaa. Kun huomasin, että useammalla oli sama ongelma, keskeytin ihmisten työn diktaattorivaltuuksin ja neuvoin kaikkia yhdessä.
Noilla konsteilla minulta vuosittain suoritettiin parikymmentä A-kortin Excel-moduulia (aloitusryhmiä oli viestinnässä 1, liiketaloudessa 1 ja valmentavassa koulutuksessa 2, à 12 henkeä. viestijöillä ja liiketaloudessa Excel oli pakollinen, valmentavasta kurssille osallistui jokunen opiskelija). AB-tason Excelistä pääsi läpi 3 – 6 henkeä vuodessa.
Mutta minullapa ei koskaan ollut yli 16 opiskelijaa ryhmässä! Tuo 25 on kyllä todella tappava ryhmäkoko. Ensimmäinen juttu, joka niille on satava menemään perille on, että Excel-tuntien aikana ei mennä nettiin. Jos ei ole mitään tekemistä (kun ei osaa ja sinä et heti ehdi neuvomaan), lukekoot vaikka helppejä! Muuten amputoidaan sormet.
Toinen on se, että taidon oppimisessa keskeinen asia on sisäisen mallin rakentaminen. Siihen liitty kyky ajatella prosessia läpi tekemättä mitään. Työprosessin läpiajatteluun harjaantuu, kun ensin yrittää seurata opettajan demoa (miksi? mitä? miten?). Opettajan temppujen matkiminen jtaas ohtaa pinnalliseen suoriutumiseen, ei osamiseen!
Irmeli – minä uskalsin vasta viime keväällä, lähes vuoden opetettuani – ääneen ihmetellä kuinka kakaramaisesti nämä “muka” aikuiset AMK-opiskelijat käyttäytyvät. Sen vuoksi olinkin todella positiivisesti yllättynyt, miten erilaista oli työskennellä ihan “oikeiden” aikuisten kanssa opettajana.
Jotenkin tuollatapaa kuin sinäkin kuvaat Excel opetusta, minäkin haluaisin osata opettaa. Siihen tyyliin ne kaupallisetkin kurssit etenee. Ehkä minun pitäisi vaan sinnikkäästi jaksaa selittää tunnista toiseen opiskelijoille, minkä vuoksi haluan, että vain katselevat ja kuuntelevat. Sinällään me ATK-opettajat olemme pyytäneet, että saisimme käyttöömme “kuvaruudunkapparin” mikroluokkiin, sellaisen siis joka estäisi opiskelijoiden oman mikron käytön opettajan niin halutessa ja pakottaisi näin opiskelijan ainakin lopettamaan mikrotyöskentelyn (mielummin tietysti ihan seuraamaan opetusta) mutta asia ei ole edennyt. Kaupallisilla kursseilla tämmöinen on ihan tavallinen väline. Minua kiinnostaisi kuulla, onko se tavallinen muissa oppilaitoksissa.
***
Minua kiinnostaisi lukea jotain atk-opetuksen pedagogiikasta. Olisiko sinulla Irmeli ehdotuksia? Ja tietysti muidenkin kuin Irmelin ehdotukset otetaan kiitollisuudella vastaan.
Ajattelen juuri Irmelin tavalla. Minä toimin 70-luvun alussa (peruskouluun oli juuri siirrytty) yläasteella matematiikan, fysiikan ja kemian opettajana. Silloin kustantajat olivat tuottaneet oppikirjoistaan kalvosarjoja ja niihin opettajan oppaat, joissa oli minuutin tarkasti selitetty, mitä tehdään, sanotaan ja missä aikataulussa. Olisi voinut vaikka koulun vaksi tulla heittelen kalvot oppilaille.
Excell on väline, jonka käyttö pitää yhdistää johonkin Exceliin sopivaan ja opiskelijoiden kokemusmaailmaan liittyvään toimintaan (motivaatio). Sen lisäksi Excelilla on oma toimintaperiaate, jota ei voi heti harjoituksia tehden löytää, vaan tarvitaan liitua, taulua ja yhteistä fundeerausta (orientaatio). Vasta sitten päästään harjoittelemaan (sisäistäminen) ja soveltamaan käytännön ongelmiin (ulkoistamaan).
ATK opetuksella on historiallista painolastia, jota kannattaa miettiä, kun selvitelee atk-opetuksen pedagogiikkaa.
Suuri ryhmä on todellinen ongelma. Samoin heterogeenisuus. Näitä ongelmia voidaan pyrkiä pienentämään juuri muodostamalla ryhmiä. Viittä ryhmää on helpompi ohjata kuin 25 yksilöä. Ja vertaisopetuksen teho on joskus tavattoman suuri sekä vertaisopettajalle että – oppijalle.
En oikein tiedä, miksi “..Ehkä minun pitäisi vaan sinnikkäästi jaksaa selittää tunnista toiseen opiskelijoille, minkä vuoksi haluan, että vain katselevat ja kuuntelevat…”. Kyllä tekemisen meininki on parempi, vaikka välillä internetissä poiketen.
Olen opettanut amokossa useamman vuoden. Ongelmia on runsaasti, mutta ei ne amk-opiskelijat niin lapsellisia ja huonoja ole. On heillä jo ikää lähes kaikilla 20 ja takana erilaista koulutusta ja elämänkokemusta. Jos heille annetaan mahdollisuus olla aikuisia ja fiksuja, niin useimmat ovat.
Tämän syksyn Excel opetus on kyllä sen verran minulle avannut näitä hankaluuksia, että tajuan, että Excelin aloitusharjoitustehtävien aihealue – oikeilla termeillä tehdyt kirjanpitoon ja sisäiseen laskentaan liittyvät tehtävät englanniksi – ovat liian vaikeita. Pitää jatkossa muuttaa tehtäviä sellaiseksi että ovat lähempänä opiskelijan arkea. Varmaan helpottaa vähän alun tuskaa. Uutena opettajana toisaalta pidin hienonkin asiana sitä, että tällä tavalla integroidaan asioita, kun opetellaan Exceliä, niin samalla opetellaan budjetointia tai poistojen laskemista…
Kiitos- nuo on olleet hyviä vinkkejä, että jakaisin opiskelijoita ryhmiin oppimaan ja opettamaan toisiaan.
***
Mutta on vielä kommentoitava tuota mihin kaikkeen sitä pitää olla AMK-tason luokkatilanteissa valmistautunut. Eilen saimme sähköpostiin ohjeet, miten tulee toimia, jos luokassa on opiskelija juovuksissa. Ei ollut mikään maanantain -piriste vaan perustui viime viikon tositilanteeseen. Virallisten ohjeiden mukaan, jos opettaja/vahtimestari/muu koulun henkilökuntaan kuuluva ei saa päihteiden vaikutuksen alaisena olevaa pois opetustalosta, soitetaan poliisille.
Parasta olisi, jos Excelin opetuksen yhteydessä voisi opettaa myös jotain muuta substanssia. Tästä minulla on hyviä kokemuksia, mutta silloin täytyy ehdottomasti olla tämän substanssiaineen opettaja ja hänen tuntiresurssinsa myös käytössä. Tällä tavalla opetukseen käytössä oleva aika kasvaa molemmilla ja opiskelusta ja opettamisesta tulee mielekkäämpää. Käytännössä tällainen järjestely on hankalaa, jollei organisaatio sitä määrätietoisesti tarjoa.
Juopuneen opiskelijan tapaus ei voi jäädä opetustalosta poistamiseen, vaan siihen täytyy liittyä myös muita toimenpiteitä. Aikoinaan SLK:ssa oppilas erotettiin välittömästi, mutta en tiedä mikä katsotaan nykyisin parhaaksi toimenpiteeksi. Virallisissa ohjeissa tulisi kuitenkin kertoa opetustalosta poiston lisäksi, miten ja kuka asiaa hoitaa sen jälkeen poliisin lisäksi. Yksittäisen opettajan tehtävä se ei kuitenkaan ole.
Joo, minultakin jäi alunperin kertomatta sellainen oleellinen tieto, että opetin samoille tyypeille paitsi Excel-nimisen kurssin myös talousmatematiikan ja finanssimatematiikan sekä liiketoimintasuunitelmakurssin budjetit Excelillä (ja niille jotka olivat toimistopalveluihin ja tietohallintoon suuntautuneet vielä 2 ov Excelin jatkokursia ja yhteiskäyttömoduliin kuuluvan Excelin).
Eli ne oppilaat altistuivat Excelille monesta näkövinkkelistä, monessa substanssissa. Silloin ohjelman haltuunottoon tuli mieli, kun ei tarvinnut erikseen miettiä, mihinhän näitäkin temppja oikein tarvitaan.
Sitä tosiaan kannattaa mietiä, millaisilla harjoituksilla aloittaa. Jos yhdellä kertaa tulee kielivaikeus, matikkavaikeus, operatiivisen laskennan vaikeus ja kuorrutukseksi Excel-vaikeus, niin kai se aika mälli on (Oho, vaikuttaapas ristiriitaiselta puheelta: ensin kehun, miten hyvä on, kun voi yhdistää pelkkään Excelöintiin järkevän mielen ja sitten heti perään teilaan tehtävät, joissa niin tehdään. Oikeesti minusta on hienoa, että on noita integroituja tehtäviä, mutta kyllä jotkut suorat ja suhteelliset viittaukset, jos-lauseet, talousfunktiot, ajalla laskemiset yms. ovat asioita, jotka ensin pitäisi saada opia ja sitten vasta soveltaa operatiiviseen laskentaan.
Aiemmin kysyit, onko atk-opetuksesta olemassa jotain kirjaa, jota voisin suositella. En tiedä, mutta rehellisyyden nimissä, en ole ahkerasti etsinytkään! Omassa opetuksessani olen jonkinlaisena tausta-ajatuksena kantanut vuosikymmenten takaista Veikko Teikarin väitöskirjasta napattua taidon opettamisen mallia, jossa yksi keskeinen idea on sisäisten mallien rakentaminen.
Vinkkasin Globalmanille samoja ajatuksia (osittain) käsittelevää kirjaa Psykologinen työnopetus B-tehtävän “oman alan kirjaksi” ja kävin just lukemassa Kaakonkulman wikistä, olisiko hänen referaattiinsa listattu Teikarin esittelemä taidon opettamisen viiden portaan malli, mutta eipä ollut (hiukan myös hävetti, että mitäs noin vanhan kirjan vinkkasin, vuodelta 1989, kun varmaan se on todelta monelta osin jo ihan vanhentunut!) Palaan tähän aiheeseen varmaan vielä joku toinen kerta.